Virtuaalihevonen / A sim-game-horse

> Shackle Hiccup

YLA2, SHLA-A, VIR MVA Ch, VVJ-III, KTK-?, ERJ-II

Shackle Hiccup VH-30302
"Hikka"
Shetlanninponi, ori
säkä 106 cm
synt. 24.5.2007 (3 v. 24.08.'07)
ikä 11 v., VARL

Kasvattanut Camilla Jansson SWE
Omistaa Aimer

Koulutustaso: Vaikea valjakko, RE: 60 cm, KO: HeC
Painotuksena valjakkoajo & esteratsastus

Shackle Hiccup, tutummin Hikka, on hyvin räväkkä shetlanninponi, joka kuvittelee olevansa iso kuin shirenhevonen, hyppäävänsä kuin kenguru ja purevansa kuin leijona. Mikä parasta, Hikalla onkin varmaan koko eläinkunnan ominaisuudet - siis hyvät sellaiset. Ratsastaessa ei vauhtia puutu, esteillä poni on elementissään ja valjakossa ori näyttää tarkan puolensa.

Hikan kanssa täytyy muistaa vähän varoa – terävät pikku hampaat ovat kuin partiolaiset, aina valmiina. Yleensä ori ei kumminkaan tee temppuiluja ilkeyttään: pieni pilke silmäkulmassa ja huumorilla vain. "Näykkiminen" on lähinnä hampailla hihaan tarraamista tai jotain nuoleskelun ja hampaalla kokeilun välimailta, karatessa juostaan kiinni ottajat läkähdyksiin ja tepastellaan sitten vapaaehtoisesti takaisin tarhaan. Harjaaminen ja rapsuttaminen on asia, josta Hikka nauttii. Ori saattaa rapsutella itse harjaajaansa takaisin, nostaa ylähuulen ylös ja heilutella päätään, öristä onnellisena ja korvat venyvät tietysti niin höröön kuin on mahdollista. Kavionsa ori nostaa kiltisti, vaikka saattaakin joskus keksiä jotain omasta mielestään hauskaa, kuten työntää räkäisen turpansa hoitajan puhtaiden ratsastushousujen takamukseen tai nojata koko painollaan kavioiden puhdistajaan ja kokeilla, milloin tämä ei enää jaksa millään. Suiset poni antaa laittaa esimerkillisesti, tosin kielellä pelleily ei ole erikoista juuri, kun kuolaimet on saatu suuhun. Satulavyön kiristämistä Hikka inhoaa, kannattaa siis varoa pieniä kavioita takaapäin ja valmistautua kieltämään jyrkästi. Tammojen ilmestyessä näköpiiriin muuttuu Hikka oitis levottomaksi, alkaa steppailla ja ilmassa kaikuu kovaääninen ja yli-innostunut hörinä. "Tamma, tamma, tamma, tule tänne jooko, huomaatko mua, olenhan komea, huhuu hei, tytsy!" Jos Hikka päättää, että tahtoo juuri tuon tamman luo juuri nyt, se luultavasti myös koettaa toteuttaa ideansa. Ori unohtaa kaikenmaailman ihmisen ja ponin väliset arvoasteikot (taikka nostaa itsensä korkeimmalle siinä) ja ryntää kohti neitoaan minkä jaloistaan pääsee... Taluttaessa Hikka saattaa töniä, kävellä päin, "hoputtaa" taluttajaansa, stepata sivuttain ja myös rynniä jonkin verran. Sillä on aina kiire mihin sitten menossa ollaankin, eikä se osaa varoa taluttajan jalkoja, eikä kyllä oikein omiansakaan. Juoksuttaessa Hikka liikkuu raketin lailla, kohti tuntematonta ja melkoisella vauhdilla. Se puuskuttaa jo juoksutusliinan nähdessään, ja pysäyttämiseen saa rauhoitella jonkin aikaa.

Eläinlääkärin saapuessa talliin käyttäytyy Hikka yleensä aivan normaalisti. Silti jotkut toimenpiteet, kuten raspaus, saavat sen hermostumaan hirveästi, jolloin se kokeilee mielellään kiellettyjä konstej, kuten pystyyn hyppimistä. Useimmiten raspausta varten ori täytyy rauhoittaa, muut toimenpiteet sujuvat nätisti. Kengityksessä Hikka käyttäytyy muuten jopa esimerkillisesti, jos ei lasketa lukuun pitkään kestävän toimenpiteen kanssa esiintyvää jalan riuhtomista aina välillä. Se on kuitenkin vain "kokeilua" vieläkö kengittäjä on hereillä ja joko sen jalan voisi laskea, sillä jos jalkaa ei saa irti jatkuu käytös taas hyvänä. Matolääkkeiden syöttö Hikalle on vaikeaa, sillä nokkela ori ei suostu syömään niitä millään ruokiensa seasta, vaan jättää mieluummin syömättä kokonaan. Suoraan suuhun lääkken laittaessa yrittää se parhaansa mukaan ensin vastustella koko ruiskun laittoa suuhun ja sitten mönjän pysymistä suussa, mutta tarpeeksi osaavan ihmisen kanssa madotuskin onnistuu.

Vapaa-ajallaan Hikka koettaa keksiä itselleen kaikenmoista aktiviteettiä, mikä ei aina ole välttämättä niin hyvä asia. Tämä pirulainen on se, joka kaapii trailerien ja tallikäytävien matot rikki, järsii karsinoiden seinät ja tarhojen aidat, kaataa vesiastiat ja hajottaa ruokakipponsa. Tarhassa se ravaa jatkuvaan edestakaisin, tappelee tai haastaa välillä riitaa viereisen tarhan hepan kanssa ja kaappaa välillä juoksulenkilleen tupon heinää suuhunsa. Kuumina päivinä tai rankan treenin jälkeen ei Hikkakaan jaksa aina riehua, jolloin sen voi bongata seisomassa etujalat vesisaavissa tai röllöttämässä jalat kohti taivasta kuolleen näköisenä. Karsinassa orilla pitäisi olla aina jonkinnäköistö virikettä, kuten lelu tai ruokaa. Ruuasta puheen ollen - tämä poni ei todellakaan malta odottaa heiniään, jos se näkee muiden saavan jotain syötävää, on se heti potkimassa mielenosoituksellisesti karsinansa ovea ja kiljumassa tai hörisemässä äänekkäästi. Ruuan eteen saatuaan ei enää olekkaan mikään kiire, se saattaa käyttää kaurojensa syöntiin monta tuntia ja ottaa heinäkasasta pari tuppoa suuhunsa, jonka jälkeen ottaa torkut.

Ratsastettaessa orilta ei puutu ainakaan vauhtia ja intoa. Pukkisarjat ja muut rodeot kuuluvat sen vakiovarustukseen - Hikka taitaa luulla saavansa vaan haleja, kun ratsastajaparka roikkuu kaulalla koettaen pitää kiinni viimeisillä voimillaan. Kun ratsastaja on viimein karisteltu maistelemaan kentän hiekkalajikkeita, juoksentelee Hikka ylpeänä kunniakierrosta kentän ympäri, maastossa lähipusikoissa. Kouluratsastuksessa Hikka osaa tietysti perusteet, eikä sillä ole ihmeemmin vaikeita tapoja (pukittelun ja liian vauhdin lisäksi), kuten säikkyminen tai pystyyn hyppely. Maastossa ponilla ei ole kiire vain kotiin, vaan joka puolelle. Jarrujen toimivuutta kannattaa varmistella vähän väliä, jotta ori pysyy kuulolla eikä pääse ryöstämään. Onneksi Hikka ei kuitenkaan säiky mitään, ja menee ennakkoluulottomasti sinne, minne ratsastaja käskee. Yksin maastoilu ei ole ongelma, päin vastoin, kaverin kanssa Hikka tahtoo olla jatkuvasti edellä ja vauhdikkaammissa askellajeissa ottaa kilpailuja. Uittamista poika rakastaa, se räiskii vedessä kaiken viiden metrin säteellä märäksi ja pois järvestä sitä ei tahtoisi saada millään.

Esteratsastus on toinen niistä Hikan lajeista. Ori hyppää tyylillä korkealta ja kovaa. Radat ovat usein hirveää kaahotusta ja hätäisiä hyppyjä, jos antaa Hikan tehdä mielensä mukaan. Siksi kannattaakin tehdä paljon puolipidätteitä ja rauhoitella menoa muutenkin, esimerkiksi volteilla, jos mahdollista. Erikoisesteet eivät ole Hikalle mikään ongelma, lukuun ottamatta kauhistuttavia vesiesteitä - vaikka poni rakastaakin vettä järvessä, niin esteradalla se kiertää tuon elementin kaukaa, yrittäen kääntyä pois aina esteelle ohjatessa ja kieltäen, jos niin lähelle on päästy. Esteiden välillä ohjatessa täytyy olla nopea ja tarkka, mutta Hikka kuitenkin kuuntelee hienosti. Nopeat käännökset, kaikenmaailman oikoreitit ja nopeus ovat huimia. Lähestymisen se hoitaa hyvin, joskin usein turhan hätäisesti, jolloin puomit kolisevat ja virhepisteitä satelee. Lähestymiset tulee siis hoitaa kunnolla ja vauhti pitää kurissa.

Laiskaksi tai hitaaksi Hikkaa ei voi moittia myöskään valjakkoajossa. Vaunujen edellä ori kuitenkin pysyy ratsastusta paremmin hallinassa, etenkin parin kanssa. Silti sitä saa jatkuvasti hillitä ja pidättää, jotta etenkin erityisesti tarkkuutta vaativat tehtävät onnistuisivat kunnolla ja meno ei näyttäisi niin hätäiselle. Kun orin saa keskittymään, se on komea ilmestys: se kulkee kaula kaarella takapää alla, askel on reipas ja hieno. Keskittymisen pysymiseksi täytyy muistaa tehdä jatkuvasti töitä, ettei Hikkaa ala enemmän kiinnostaa esimerkiksi viereisen tarhan tammat.

Kisapaikoilla tai muuten uusilla talleilla Hikka on hermona, Hikka saattaa hiota ja jaksaa huudella jatkuvaan ympärilleen. Muut hevoset kiinnostavat enemmän kuin koskaan, eikä poni malttaisi pysyä hetkeäkään paikoillaan. Lastaaminen Hikan tyyliin vauhdilla, poni ryntää rampin yli kuin se polttelisi jalkojen alla. Kuljetuksessa Hikka saattaa kuopia ja olla hermostunut alkumatkan, mutta rauhoittuu ajan myötä. Heti kopin pysähtyessä alkaa rumba kuitenkin alusta, ja ulospääsyä odotellessa saattaa se potkaista muutamia kertoja kopin seinäänkin. Itse suorituksessa poni on kuin kotonaan, se ei pelkää yleisön ääniä, yllättäen jostain pöllähtäviä juttuja, muita eläimiä, musiikkia tai muuta sellaista. Sitä ei pelota vieraat radat tai tilat yleensä, suoritukset ovat samaa tasoa kuin kotioloissakin.

> Suku

Sekä Hikan isän että emän puolelta löytyy ruotsalaista verta, tosin emän sukuun kuuluu myös Iso- Britannialaisia, Skotlannista ja Englannista. Suvussa on paljon este- ja valjakkoponeja, mutta muutamia poikkeustapauksiakin löytyy.

i. Chain smoker evm	ii. Cigarette evm	iii. Tobakshandlare evm
		iie. Cheapen evm
	ie. Chain Rocket evm	iei. Agile Capacity evm
		iee. Må Toppenbra evm
e. Hiccough evm	ei. Hide O.S. evm	eii. Lie Doggo evm
		eie. Oscillation evm
	ee. Opponent Våffla evm	eei. Dammit Hiccups evm
		eee. Sinfulness evm

Hikan isä on nimeltään Chain Smoker. Cha on melko vaikea käsitellä, ja ori totteli mielellään vain harvoja ja valittuja. Poni nimittäin on harvinaisen energinen ja vauhdikas tapaus. Cha syntyi Ruotsissa 1992, ja sen kasvattaja on sama kuin Hikalla ja sen emällä: Camilla Jansson. Myöhemmin Cha myytiin eteenpäin aktiivisempaan näyttely- ja kisakotiin. Ratsastaessa poni kuumuu helposti, eikä asiaa paranna se, että se rakastaa pukittelua. Tämän vuoksi sillä ajetaankin enemmän valjakkoa, kuin ratsastetaan. Poni pitää kovasti vaunujen edessä työskentelystä, ja kilpailikin valjakossa paljon. Nykyään ori on jo eläkkeellä. Veljiä ja siskoja Hikan isän puolelta löytyy yhteensä kahdeksan. Väriltään Cha on kuin kopio Hikasta, tosin paljon tummempi. Säkäkorkeutta löytyy jopa 105 cm, rakenne on melkoisen raskas ja lihaksia löytyy paljon.

ii. Cigarette oli väriltään lehmänkirjava, mustaa ja valkoista. Rasmuksen rakennetta ei paljoa esitelty, koska poni eleli enimmäkseen seuraponina työhevosille koko elämänsä. Eipä kyllä paksun karvan ja jättimäisen harjaksen alta paljoa varmaan olisi näkynytkään ilman kunnon klippausta ja parturointia. Nuoruudessaan Rasmus kävi muutamissa estekisoissa naapurin hevostytön ratsuna, mutta kun tytön into laantui, jäi ponikin liikuttamatta. Luonteeltaan Cigarette oli melko kiltti: se ei näykkinyt, tai pukitellut ikinä, puhumattakaan potkimisesta. Poni myös rakasti lapsia, ja tuntui ymmärtävän hyvin, miten heidän kanssaan tuli käyttäytyä. Rasmus kuoli vanhuuteen.

iii. Tobakshandlare oli aivan kuten Hikka, eli hulluna tammoihin, hieman ilkikurinen ja innokas ratsastaa sekä hoitaa. Tobbe kävi muutaman kerran kisoissa esteitä hyppimässä, ja elämänsä aikana se sai kaksikymmentäkahdeksan jälkeläistä. Eräänä syynä orin vetovoimaan lienee harvinainen väri ja muutenkin komea ulkonäkö: paksu, harmahtava harjas, lumivalkea karva ja suuret tummat silmät.

iie. Cheapen, alias Pamela, oli todellinen rakennekuningatar. Pamelan väri oli ruunikko, hieman laikukas sellainen. Myös tällä ponilla olivat suuret, söpöt silmät, ja säkäkorkeutta löytyi vain 89 cm. Luonteeltaan Pamela oli oikein kiltti, pahoja tapoja ei juuri ollut. Ratsastettu sillä ei ollenkaan, mutta kärryjen edessä se oli senkin edestä. Näyttelyiden lisäksi ei muissa kisoissa Pamela käynyt, ellei lasketa muutamia valjakkoluokkia. Pamela kuoli 28-vuotiaana vaikeaan ähkykohtaukseen, eikä ehtinyt saada kun pari varsaa: Cigarette ja Tombson.

ie. Chain Rocket kuului myös suvun kisaponeihin. Elämänsä aikana Nilla hommaili palkintokaapin täyteen, paitsi valjakossa myös esteratsastuksessa. Pokaaleja tuli myös näyttelyistä, joissa käytiin vähintään yhtä usein kuin muissa kisoissa. Kunnianhimoisen omistajan ja taitavan valmentajan avulla Nilla saatiin sitten muun muossa kantakirjaan ja sille hankittiin monen sortin arvonimiä. Menestyksensä saattamana Nilla ehti hankkia yhdeksän jälkeläistä. Ulkonäöltään tamma oli kiiltävän mustanruunikko ja otsalla pilkotti tumman ruskean harjaksen alta pieni tähti. Luonteeltaan poni oli vauhdikas, ja ei välttämättä mikään maailman kiltein hoitaa.

iei. Agile Capacity oli yksityiskäytössä eräällä vanhalla rouvalla melkein koko elämänsä ajan. Lihavahko leidi ei pienellä shetlanninponilla paljoa pystynyt ratsastelemaan, ja sen takia Casper kävikin enimmäkseen näyttelyissä, kivalla menestyksellä. Liikutuksesta ei leidi jaksanut huolehtia, joten sen hoitivat naapurin pikkupenskat. Casper oppikin nopeasti keinot välttää ratsuksi joutumisen ja opettipa ne samat temput vielä tarhakavereilleen... Leidille Casper taas käyttäytyi siivosti, koska sehän oppi että sillä tavalla saa hyvin makupaloja. Pikkuhiljaa sitten Casperi pääsi lihoamaan ja kuntokin huononi. Ori ehti saada parisenkymmentä varsaa ennen kuolemaansa.

iee. Må Toppenbra, lyhemmin Mod, laukkasi monissa estekilpailuissa koko pitkän ikänsä. Menestys oli kohtalaista, ja riippui ihan siitä miten hyvä päivä Toppenbralla oli. Asioita vähän vaikeutti, että Mod oli aika säikky, sitä pelotti helposti erilaiset yllättävät äänet kuten aplodit. Tammalla oli vaalean ruskea karva ja melko pitkät valkoiset sukat joka jalassa. Harjas oli todella tuuhea, ja oli ihme, että poni näki mitään sen läpi. Mod syntyi eräälle shetlanninponikasvattajalle, myös Ruotsissa. Parhaat kisansa se kisasi kasvattajalla, ja sai siellä myös pari varsaa. Myöhemmin tamma lähti työponiksi maalaistaloon.

Emän osaa Hikalla toimittaa e. Hiccough, joka on todella hieno ruotsalaistamma. Omistaja oli sama kun isällä, Camilla Jansson. Hän koulutti itse ponista valjakkoon soveltuvan, ja kantakirjaankin päästiin. Hickan askellajit ja kaunis ulkomuoto saivat paljon erityiskehuja. Tamma hommasi Hikan lisäksi neljä varsaa. Säkäkorkeutta Hickalla on 98 cm, ja väritykseltään se on musta. Merkkejä ei ole. Emä asustelee edelleen samalla omistajalla kuin syntyessäänkin. Kisoissa tamma käy vielä jonkun verran, tosin ei yhtä paljon kuin nuoruudessaan, enimmäkseen se on siitoskäytössä. Hicka on peruskiltti, mutta ratsastaessa löytyy reilusti vauhtia, etenkin maastossa. Hoitaessa tamma pysyy paikoillaan ja antaa varustaa helposti, mutta saattaa vähän uhitella, kun mahan alta harjailee.

ei. Hide O.S oli punertava rautias, jolta ei massiivisuutta ja lihaksia paljoa puutu. Bert kävi paljon näyttelyissä ja vastaavissa tapahtumissa, hyvällä menestyksellä. Muut kilpailut jäivätkin vähemmälle, mutta koulu- ja estekilpailuissa oria nähtiin pariin otteeseen. Palkintoja ei paljoa tullut, joten kerrat jäivät aika vähäsiksi. Bertin omistaja oli yksi melko nimekäs shettiskasvattaja, jolta löytyi poneja kasapäin, joten Bert unohtui melko syrjään. Poni keksikin paljon temppuja, joilla sai huomiota osakseen: tarhasta karkailu, karsinassa riehuminen ja muiden hevosten taisteluun haastaminen olivat muutamia näistä keinoista. Ratsastaa ori oli melko laiska, mutta pukkeja tuli senkin edestä. Maastossa mitään ongelmaa laiskuuden kanssa ei ollut, tosin pukkihyppyjä oli siellä vielä enemmän. Hoitaessa ainut ongelma oli satulan laitossa, jolloin ori saattoi vähän pistää hanttiin kieppumalla karsinassa ja uhittelemalla. Muuten poni oli kumminkin oikein mukava hoitaa.

eii. Lie Doggo ruunattiin jo varhaisella iällä, joten sen varsat jäivät vähiin. Iso-Britanniassa asunut Dog eleli erään maalaistallin seuraponina, mutta lapsien kasvettua myös heidän ratsunaan. Dog kisasi muutamassa helpossa luokassa, mutta enemmän se oli 'sunnuntairatsu'. Luonne oli lasten poniksi sopiva, eli pommin varma maastoratsu ja hoitaessa 101% kiltti. Komea poni Dog oli: täysin musta joka sentiltä. Rakenteeltaan ori oli myös hyvä, näyttelyissä se kävi muutamaan otteeseen.

eie. Oscillation kuulu myös näihin Iso-Britannialaisiin. Se asusteli koko elämänsä Englannissa erään vanhan miehen luona. Tamma oli kiltti kun mikä, mutta todella ahne kaiken maailman herkuille! Ehkä sen takia namuja syöttelevät lapset olivatkin sen mieleen: ensimmäisenä se tutki taskut, kun joku ilmestyi paikalle. Herkkurakkaus päätykin lopulta Occurin kohtaloksi: tamma kuoli vaikeaan ähkyyn karkumatkansa päätteeksi. Ulkonäöltään poni oli tummanruunikko, karva oli paksu vuoden ajasta riippumatta, ja harjasta olisi riittänyt vaikka muile jakaa.

Suvusta löytyy vielä kolmaskin Camilla Janssonin kasvatti, ee. Opponent Våffla. Tammalla oli oikein mukava rakenne, mutta sitä ei ehditty kovin kisoissa tai näyttelyissä käyttää, koska se kuoli melko nuorena, vasta viisi vuotiaana, toisen hepan potkaistua sitä etujalkaan, joka murtui pahasti. Våffla ehti kumminkin juuri saada yhden ainoan varsan, eli Hiccoughin. Tamma oli luonteeltaan todella kiltti ja hieman höperökin, se keksi aina mitä omituisempia juttuja, kuten ratsastaessa piehtaroimaan rupeamisen... Maastovarmempaa tapausta saa etsiä toden teolla, Våffla nimittäin ei olisi lähtenyt viemään vaikka olisi vuori kaatunut vieressä.

eei. Dammit Hiccups löytyi myös Ruotsista. Ruuna oli yhden hienon perheen kisaponi, jota esiteltiin ylpeänä sukulaisille. Lapset kisasivat Hiccupsilla niin pitkään, kun eivät olleet liian pitkiä. Enimmäkseen poni kilpaili koulussa, mutta myös esteillä käytiin. Hyppyä riitti suunnilleen 50 cm esteille asti, koulua Hiccups juoksenteli enimmäkseen Helpon B:n radoilla. Valmennuksissa ja näyttelyissä hienostoponi kävi ahkeraan. Kun lapset kasvoivat liian isoksi, jäi Dumble seuraponiksi perheen uudelle risteytykselle.

eee. Sinfulness eleli melkein koko elämänsä siitosponina eräällä siittolalla, koska sen toinen etukavio ei kestänyt ratsastusta. (Loukkasi varsana jalkansa tarhassa.) Varsoja tamma sai hienojen orien kanssa suunnilleen kymmenen. Rakenne Signellä oli ihanteellinen ja väriltään se oli kaunis kimo. Muutamissa näyttelyissä tamma kävi, hyvällä menestyksellä. Luonne oli melko säyseä, hieman pippurisuutta kumminkin löytyi. Muita hevosia Signe ei sietänyt yhtään, ihmisiäkään se ei olisi tahtonut kunnolla varsojensa lähelle päästää.

> Jälkeläiset

Tarjolla jalostukseen!

Hikalla on nyt kolme varsaa, ja se on tarjolla evm-sukuisille, menestyneille shetlanninponitammoille. Varsoilta odotetaan samaa tasoa kuin isältäänkin, eli kisausta ja laatuarvosteluja lajeissa valjakkoajo ja esteratsastus.

o. Fägermeister '66 - (e. Alldaglig Skönhet, om. Jenn.)
o. Hot 'n Cold HD - (e. Dasha Daw, om. Aimer)
o. Novellin Totte - (e.Too-Ticki, om. Molly)

> Kilpailut ja menestys

Hikka kilpailee vain jaoksen alaisia kilpailuja, esteratsastusta ja valjakkoajoa. Ori on kilpaillut myös porrastetuissa, ominaisuuspisteet näet täältä. Jotta kisasuoritukset olisivat mahdollisimman hyviä, valmentaudumme välillä. Hikan tavoitteena on enää nostaa jo saatuja laatuarvostelupalkintoja sekä kasvattaa ranking- ja ominaisuuspisteiden määrää.

SHLA-A myönnetty elokuussa 2008
((5-5-5-5-2) 37 + 19,5 + 25 + 40 + 4 = 125,5)
"Perusteelliset tekstit, tilaisuuden parhaat pisteet"

YLA2 myönnetty joulukuussa 2008
31 + 31 + 22 + 35 = 119 p.

VVJ-III myönnetty joulukuussa 2008
17,5 + 30 + 0 + 0 + 5 = 52 p.

ERJ-II myönnetty kesäkuussa 2009
21 + 35 + 20 + 20 + 0 + 12 + 11 = 119 p.
Muutamaa pistettä vaille ERJ-I...

VIR MVA Ch myönnetty 01.12.2008

Ilmoitettu KTK-tilaisuuteen toukokuussa 2009.

Näyttelyt
13.10.2007 - Huvitus - LKV2, irtoSERT, JS (Eija P.)
30.11.2007 - Rowea - LKV3, MVA-SERT, JS (Maria A.)
16.04.2008 - Okariina - LKV2, irtoSERT, JS (Eija P.)
10.04.2008 - Hämypuro - LKV2, irtoSERT, JS (Hanna K.)
30.06.2008 - Boyhood - LKV1, MVA-SERT, JS (Eija P.)

Match Showt
01.06.2008 - Rummukaisen Talli - 1/4
01.06.2008 - Crystalin - PUN + palkinto hyvästä esiintymisestä
05.06.2008 - Eventing Team - SIN1/9
01.06.2008 - Rummukaisen Talli - 2/8
28.05.2008 - Starberry - BIS2, PUN
30.07.2008 - Starberry - SIN2
10.10.2008 - Leighton - PUN2 + näyttelyiden gangsta

ERJ Esteratsastus
40 cm - Elegant Warmbloods - 4/50
50 cm - Perlpilz - 3/81
30 cm - Perlpilz - 8/76
50 cm - Perlpilz - 1/81
40 cm - Dynasty - 4/27
40 cm - Okeanos - 5/124
30 cm - Perlpilz - 4/77
40 cm - Wicket - 1/44
50 cm - Perlpilz - 3/92
60 cm - Ingefära - 5/24
50 cm - Perlpilz - 9/82
60 cm - Castle - 4/60
50 cm - Perlpilz - 5/81
30 cm - Perlpilz - 5/78
60 cm - Kisakeskus - 4/40
60 cm - Cecilie Riders - 8/75
50 cm - Perlpilz - 3/95
60 cm - Cecilie Riders - 2/80
60 cm - Cheval Delamer - 1/46
40 cm - Boyhood - 1/33
50 cm - Satulinna - 1/101
30 cm - Boyhood - 5/32
50 cm - Noppakuutio - 4/138
40 cm - Boyhood - 2/21
50 cm - Suopursun tila - 7/60
60 cm - Boyhood - 4/21
50 cm - Yatmor - 5/29
60 cm - Boyhood - 2/21
40 cm - Beliewe - 3/26
60 cm - Beliewe - 6/36
60 cm - Faline - 2/20
60 cm - Faline - 4/17
60 cm - Gyao Arabians - 4/18
40 cm - Palapeli - 1/25
60 cm - Poimulehto - 3/24
60 cm - Viola - 4/18
60 cm - Tarumaa - 4/31
60 cm - Viola - 4/18
60 cm - Sanny's Riding-School - 5/44
60 cm - Leighton - 1/27
60 cm - Leighton - 2/27
60 cm - Leighton - 1/27
60 cm - Hunajapuro - 2/62
50 cm - Mistake - 1/30
60 cm - Barrier Stall - 2/30
60 cm - Usvapilvi - 4/50
60 cm - Barrier Stall - 4/30
60 cm - Dastination Hades - 7/78
60 cm - Dastination Hades - 4/85
60 cm - Viehättävä - 5/50
60 cm - Daftomor - 1/3060 cm - Daftomor - 5/30
60 cm - Daftomor - 3/30

VVJ Valjakkoajo
Noviisi tarkkuuskoe - Dei - 4/20
Noviisi yhdistetty - Moldóttur - 2/36
Noviisi yhdistetty - Turrukka - 1/20
Noviisi kestävyyskoe - Dei - 2/20
Vaativa yhdistetty - Caldwell - 5/25
Noviisi tarkkuuskoe - Teijan talli - 3/15
Vaativa yhdistetty (pari) - RDN Hevoskasvatus - 2/7
Noviisi tarkkuuskoe - Harmonia - 2/15
Nobiisi tarkkuuskoe - Pifus - 1/10
Vaativa yhdistetty - Fawel - 2/7
Noviisi tarkkuuskoe - Pifus - 2/10
Vaativa tarkkuuskoe (pari) - RDN Hevoskasvatus - 2/7
Noviisi tarkkuuskoe - Välähdys - 3/20
Noviisi yhdistetty - Moldóttur - 2/36
Vaativa yhdistetty (pari) - RDN Hevoskasvatus - 5/31
Vaativa yhdistetty - Fawel - 2/7
Noviisi yhdistetty - Itä-Laakso - 4/18
Noviisi yhdistetty (pari) - Nonstop - 1/21
Vaikea yhdistetty - Frein Ponies - 2/22
Noviisi tarkkuuskoe - Boyhood - 2/20
Noviisi yhdistetty (pari) - Nonstop - 2/22
Vaikea yhdistetty - Frein Ponies - 3/15
Vaikea yhdistetty - Frein Ponies - 4/16
Noviisi tarkkuuskoe - Boyhood - 2/20
Vaikea yhdistetty - Fawel - 3/12
Noviisi tarkkuuskoe - Branwen Farm - 4/20
Vaikea yhdistetty - Dei - 3/15
Vaikea yhdistetty - Jewel Ponies - 1/30
Vaikea yhdistetty (pari) - RDN Hevoskasvatus - 1/6
Vaikea yhdistetty - Nonstop - 1/23
Vaikea yhdistetty - Liinala - 1/6
Vaikea yhdistetty - Immortelle Park - 1/13
Vaikea yhdistetty - Arwyn - 2/20
Vaativa yhdistetty (pari) - Heijastus - 1/2
Vaikea yhdistetty - Boyhood - 1/5
Vaikea yhdistetty - Boyhood - 1/5
Vaativa yhdistetty - Jewel Ponies - 5/47
Vaativa yhdistetty (pari) - Nonstop - 1/10
Vaikea yhdistetty - Flash Stables - 1/19
Vaativa yhdistetty (pari) - Nonstop - 3/12
Noviisi kestävyyskoe - Teijan Talli - 4/20
Vaativa tarkkuuskoe - Boyhood - 1/6
Noviisi yhdistetty (pari) - Boyhood - 2/16
Vaativa yhdistetty - Hoodlum - 2/15
Vaikea yhdistetty (pari) - Dei - 1/9
Vaativa yhdistetty - Hoodlum - 3/15
Vaikea yhdistetty (pari) - Dei - 3/9
Vaikea yhdistetty (pari) - Dei - 1/10

Valmennukset

Esteratsastus 40-60 cm - Crowvalley
Hikka näytti heti tunnin alussa temppunsa. Ori pukitteli, ja lämmitellessä ryntäili. Näki, että omistaja oli tottunut tähän, eikä hän pienestä hätkähtänyt. Hypätessä näki, että Hikka osasi asiansa, vaikka näyttihän ori sitä huonoa puoltansa myös radalla. Loppua kohti parani, ja loppuraveissa Hikka näytti hyvin tyytyväiseltä menoonsa.

Esteratsastus 50-60 cm - Barrier Stall
Asenteellinen poniori teki minuun suuren vaikutuksen. Hyvin karismaattinen ja vahvaluontoinen tapaus, joka kuitenkin on lahjakas ja osaa näyttää sen, on aina suuri ilo silmälle. Tuntilämmittelyn aloitimme puomeilla joita oli ripoteltu kahdelle pääty-ympyrälle ja toiselle pitkälle sivulle. Hikka oli halukas puomien suhteen joten siirryimme pian ristikoihin ja niiden myötä 60 sentin pystyesteisiin. Tarkoituksena oli ratsastaa mahdollisimman nopeita reittejä ja harjoitella johtamista, joka on kuin puolet puhtaasta ja nopeasta radasta. Pidä katse aina seuraavalla esteellä, etenkin tämä poni selvästi toimii aisteilla lähes yhtä hyvin kuin paino-, käsi- ja pohjeavuilla. Vaikka muuta odotin, Hikka pysyi varsin rauhallisena ja teki kelposuorituksia.

Esteratsastus 60 cm - pitäjä Mistral
Heti lämmitellessä Hikka alkoi esitellä pukitustaitojansa. Eikä vauhdiltakaan säästytty. Pikkuhiljaa kuitenkin Hikka alkoi rauhoitella kun sai ylimääräiset energiat juostua. Hikka ei ollut ollenkaan jäykkä vaan taipui hyvin ja vertyi nopeasti. Aloitimme hyppäämisen pienillä ristikoilla, joita Hikka katsoi aluksi kummalliseksi, että pitäisikö tuosta yli hypätä kun jalkoja nostamalla pääsee yli. Nostaessasi laukan Hikka päätti laittaa super vauhdin päälle ja selvisitte esteen yli erittäin vauhdikkaasti. Ristikko oli kuitenkin vain lämmittelyä, tarkoituksena oli hypätä ympyrällä. Aluksi vain laukkasitte ympyrällä, jotta tiedettäisiin, miten askel osuisi esteelle. Hikka kyllästyi juoksemaan puomien ylitse joten ori alkoi hiukan pukitella. Pääsimme kuitenkin hyppäämään esteitä ja Hikka alkoi innostua. Ympyrällä askel osui hyvin kohdallensa ja ylititte jokaisen esteen vauhdikkaasti. Kaikinpuolin olitte hauska ratsukko, jota oli ilo valmentaa.

Esteratsastus 50 cm - pitäjä Annie
Hikalla oli tänään meno päällä, todella. Sitä ei olisi kiinnostanut kuin rynnätä läpi radan, joten harjoituksen kohteena oli etenkin hallinta ja kontrollin säilyminen myös juuri ennen estettä. Pikkuhiljaa, tarkan hionnan ja pikkutarkan työskentelyn jälkeen alkoi valmennuksen aikana näkyä tuloksiakin, ori rauhoittui silmissä. Hypyt olivat koko valmennuksen ajan meneviä, sopivankorkuisia ja ponista huomasi, että se todella pitää hyppäämisestä. Pukittelu oli toinen orin ongelmista, mutta ratsastaja näytti tottuneen siihen ja poni huomasi nopeasti, ettei sillä pääse mihinkään ja saa vain raippaa ja pohjetta.

Esteratsastus 60 cm - pitäjä Annie
Harjoittelimme tänään rataa, jossa oli viisi 60 sentin korkuista estettä. Hikka oli myös nyt reippaalla päällä, jo alkukäynneillä se yritti raviin ja pienimmätkin (kääntävät)pohkeet se tulkitsi vauhdittavaksi käskyksi. Oria sai rauhoitella ja sen kanssa tehdä paljon voltteja ja puolipidätteitä. Radalla Hikka meni vauhdin ollessa oikea hyvin - se osasi ponnistaa oikeasta kohden ja lähestyi esteiden keskelle. Intoa riitti valmennuksen loppuun saakka.

Esteratsastus 60 cm - pitäjä Annie
Tänään koitimme Hikan kanssa paneutua vesiestekammo-ongelmaan. Pientä muutosta oli ehkä lopussa havaittavissa, mutta ei ongelmasta yhdellä valmennuksella eroon päästy. Tutustuimme esteeseen maastakäsin ensin, ja kun siinä ei ollut mitään ongelmaa nousi ratsastaja selkään, jolloin este alkoi oitis pelottaa jälleen. Teimme maneesissa vain sellaisia ratoja, joissa oli pakko ohittaa vesieste. Kun sen ohi oli menty tarpeeksi usein, ei Hikka tehnyt enää mutkaa sen kohdalle, mikä oli jo pientä edistystä. Loppuvalmennuksesta hyppäsimme lähinnä jumppasarjoja, jotka ori paahtoi menemään vikkelästi ja innoissaan.

Esteratsastus 60 cm - pitäjä Cloe.
Hikka oli alusta asti energinen ja eteenpäinpyrkivä. Huomasin että sinulla oli joskus vaikeuksia pikkuisen pidättelemisessä, joten pyysin sinua ratsastamaan paljon puolipidätteitä ja voltteja. Jonkin ajan päästä Hikka kuunteli antamiasi apuja paremmin - pidätteet ynnä muut avut menivät hyvin läpi. Esterataa rakentaessani Hikka kuitenkin syttyi taas. Verryttelyesteet ylittyivät hyvin ... hätäisesti! Pyysin sinua taas ratsastamaan voltteja, vaikka yhden voltin ennen jokaista ylitystä. Hikka turhautui volttien tekemiseen ja päätti hidastaa vauhtia ennen estettä ja keskittyä kunnolla ylitykseen. Tämän jälkeen rata sujuikin paljon paremmin!

Päiväkirja

Hikan päiväkirjaan kirjoittaa usein poni itse, ja kun sattuu muistamaan sen olemassaolon.

14.6.2009

- ESTERATSASTUSHARJOITTELUA & MAASTOILUA

Viime viikko meni ahkerasti koulua treenaten, mutta nyt sunnuntaina pääsisin taas estekentälle. Tämän tunnistin jo karsinassa hoidettaessa, estesatula ja siihen sopivat suitset, esteraippa ja ratsastajan varustus. Tapani mukaan olin alusta asti innosta soikeana, hötkyilin ja kiirehdin kentälle, missä arveluni vahvistuivat todeksi ja esterara näytti odottelevan kumoajaansa.

Kesäpäivä oli pilvinen, ja tuuli piti ötökät loitolla. Ihanteelliset olosuhteet kaahotukselle, ajattelin ja köpöttelin jo alkukäynneillä raviin aina, kun sain tilaisuuden. Ratsastaja osasi kuitenkin ennakoida liikkeeni valitettavan hyvin - kun olin aikeissa nytkähtää liikkeelle tunsin (alkukäyntien vuoksi löysissä) ohjissa kiristystä. Pistin korvat luimuun ja tyydyin toistaiseksi sitten käyntiin. Mitään lämmittelyjä tarvitsisi, naisten juttuja sellaiset.

Korvat kääntyivät höröön ja ilme hymyyn, kun sain raviverkan jälkeen kehotuksen siirtyä laukkaan. Tottelin oitis, irrottelin hieman ylimääräisiä pitkillä sivuilla ja taisinpa hieman pukittaakkin. Ratsastaja rauhoitteli taas, ja muutaman yrityksen jälkeen siirryin hallittuun ja rauhalliseen laukkaan, tosin tahti oli edelleen melko reipas.

Kesken ratsastuksemme tuli kentälle toinen ratsukko, tallin kaunis Dasha Daw ratsastajineen. Hörähtelin miehekkäästi ja kiljuin innokkaasti ihanalle tammalleni ja unohdin kokonaan tehtävän, mitä minun piti olla tekemässä. Siirryin laukkaan ja suunnistin kohti neitiä, mutta ratsastajan äkäisten (ja useiden) kehotusten jäkeen palasin taas ruotuun ja päätin esittää kunnon esteponia tuolle ihanalle neidolle, joka tosin sotki ajatukseni aina kulkiessaan lähistöltäni.

Este! Hyppäsimme tänään kohtalaisen korkeaa rataa, mikä oli mielestäni hyvä, olihan minulla kaunis tamma yleisönä. Hyppäsin tapani mukaan innoissani, vauhdilla, korvat hörössä ja korkealta. Laukka kiihtyi joka esteen välillä, ja ratsastajani ohjasi minut välillä voltille, jotten ihan liikaa innostuisi. Sarjoilla onnistuin taas möhlimään välien kanssa, mutta muuten tänään sujui ihan hienosti.

Ratsastuksen jälkeen olin litimärkä hiestä, ja kun pilvetkin olivat harjoitusten loppua kohden ehtineet kadota taivaalta, päätti ratsastaja viedä minut loppuverkoille maastoon. Innostuin taas hirveästi, kun tajusin tien olevan sen rannalle vievän. Hetken päästä hakkasinkin vettä kaviollani minkä lihaksistani irti sain, kastelin kaiken ympärilläni olevan. Hymyni oli leveä ja korvanhöröttäjälihakset illalla ihan jumissa uittamistapahtuman johdosta.

- HIKKA

6.6.2009

- ESTERATSASTUSHARJOITTELUA

Tähän alkuun pakko taas hehkuttaa, sillä sainhan mä YLA2- ja VVJ-III-palkinnot! Nyt oon menossa kohti kantakirjaa ja estelaatista, jos nyt omistaja onnistui hoitamaan tuon ilmoittautumisen kunnialla. Voiko tätä menestymistä estää? Tuskin, jos on näin komea ja upea, kuten Shackle Hiccup.

Tänään harjoiteltiin esteitä, jeeee! Kentällä oli jo valmis rata, kun sinne tultiin, sisältäen paljon fanittamiani sarjoja sekä pituusesteitä. Kävelimme alkuverryttelyt - tai siis oikeastaan sitä vois sanoa enemmän kipittämiseksi tai wannabe-juoksuksi. Olin taas vähän levottomalla päällä, ja sitäpä ei paljoa helpottanut, kun kentän ohi vietiin ihanaia tammojani parhaillaan tarhaan. Kiljuin niille kurkku suorana, esittelin miehekästä hörinääni ja pullistelin habaa.

Ravatessa en taas millään voinut välttää innokasta puuskutusta, muutamia laukkakokeiluja ja sen sellaista. Kohta se laukka kumminkin annettiin ihan ohjeeksikin, ja ratsastaja rauhoitteli taas minua volteilla ja puolipidätteillä minkä ehti. No, tiesin, että esteille ei olisi menoa tällä touhotuksella, joten aloin rauhoitella laukkaani ja kuunnella ohjeita. Vilkailin itseäni kentän peilistä, ai että olin komea! Tuuhea harjas hulmusi, lihakset välkkyivät auringossa, takapää oli hienosti alla, pää luotiviivalla... Mikä adonis!

Ratsastaja ohjasi ekalle esteelle. Pistin korvat luimuun, turvan eteen ja tekeydyin mahdollisimman sporttimalliseksi ja kaahotin häntä putkella kohti estettä. En jaksanut välittää yrityksistä tehdä voltti tai hidastaa ennen noin 40 sentin pystyä, vaan hyppäsin sen liitäen kuin kotka. Esteen jälkeen tein tiukan kurvin, jonka aikana kallistuin melkein vaakatasoon. Hiekkaa lenteli kavioideni pohjasta pitkälle taakse.

Ratsastaja yritti taas hidastaa, ja lopulta sai minut voltille, jonka jälkeen menin hieman hillitymmin pienelle ristikolle. Se oli helppo nakki, etenkin sillä vauhdilla. Esteen pompattuani lisäsin vauhtia heti, ja kun tajusin edessä olevan ihanan sarjan, menin minkä jaloistani pääsin. Pompin hätäisesti ja puolet puomeista tippuivat matkalla, eikun uusiksi kunhan joku tallityttö oli saanut kaikki esteet ylös minun kävellessäni hetken. Uusintayrityksellä löysäsin vauhtiani ja hyppäsin huolellisemmin, puhtaasti, vaikkakin yksi pikku kolaus tuli.

Hikisen esteharjoituksen jälkeen pääsin ihanaan, viilentävään suihkuun tallipihalla. Sain myös juoda suoraan letkusta, vähän kivaa!

- HIKKA

12.12.2008

- VALJAKKOAJOHARJOITTELUA

Ja tää poni senkus vaan menestyy! VIR MVA Ch vihdoin anottu sekä YLA- ja VVJ-tilaisuuksiin osallistuttu – toivottavasti sieltäkin joku palkinto näin komealle ponnille tippuisi. ;) Varsinkin, kun nyt varsoja löytyy jopa kaksin kappalein, ja yksi on juuri pantu (kirjaimellisesti) alulle. Milloinkahan ponikantakirjassa olisi tilaisuus oreille? Olisi aika kiva koettaa onnea (= saada mainetta ja kunniaa) sielläkin päin…

Viimeaikoina on kisailtu pikkuhiljaa vähemmän – maksimisijoitukset saavutettu sekä ERJ:ssä että VVJ:ssä. Lopetettu ei tietenkään ole, löytyyhän sitä ikääkin vielä pitkän aikaa, ja mitä enemmän ranking/ominaisuuspisteitä, sitä enemmän tammoja, vai?

Tänään kokeiltiin, miten sujuisi valjakkoajo, kun kerta kohta oltiin laatiksessakin. No, päätin tuottaa ongelmia jo harjatessa. Leikin pelkääväni omia kavioitani, mistä omistaja ei (kumma kyllä) oikein tykännyt. Nostelin jalkojani ja ravistelin päätäni kauhuissani – vaikka välillä pitikin tsekkailla, ettei maahan ollut tippunut heinää mistään. Kavioiden puhdistuksesta dramatisoin jotain hirveää, joten omistaja teki puuhan melko lailla turhia viivyttelemättä. Päätin kerrankin vastapainoksi käyttäytyä sitten valjastaessa, ettei omistaja vaipunut epätoivoon ja luullut olevansa maailman surkein poninomistaja.

Kun olin saanut kärryt perääni, päätin aloittaa vouhotuksen jälleen. Mietin, että josko säikkyisin joko omaa häntääni tai sitten kaikkea muuta. Valitsin turvallisemman vaihtoehdon, eli kaiken muun. Saadessani ohjeet käyntiin "säikähdin" sopivasti aitaa lähelläni ja pinkaisi raviin, joka ei kyllä vihaisen omistajan takia kauaa jatkunut. Kunnes pääsimme vauhtiin, unohdin olevani säikky, ja keskityin kartioiden välissä kiertelyyn. Halusin näyttää oikein hienolta pitkästä aikaa, tarkkuus oli huipussaan ja nostelin jalkojani kuin grand prix -tason kouluhevonen. Oli siinä taas vaihteeksi ylpeyden aihetta – tosin heti ohjastajan hellittäessä muistin olla taas kamala.

Hiki kimalteli lihaksikkaan karvapeitteeni päällä, kun marssin urhoollisena takaisin talliin. Mikä tammojen unelma! Kun varusteeni oli riisuttu, ja olin päässyt (muiden katseilta pois) omaan karsinaani, päätin olla se vähemmän unelma: piehtaroin hikisen karvani täyteen turvemömmöä. Hahhaaa, toivo todella, ettet ole se, joka mut joutuu seuraavaksi harjaamaan!!!

- HIKKA

20.08.2008

- HEHKUTUSTA

Mutpa palkittiinki Shetlanninponien laatuarvostelussa A-palkinnolla! Nyt sitä ollaan niinko virallisesti täyttä A-luokkaa ;) Mun ego nous taas parilla harppauksella kohti pilviä.

- HIKKA

12.05.2008

- KOULU- & ESTERATSASTUSHARJOITTELUA

Harjoiteltiin tänään koulua. Se oli aika hitsin mälsää, ainakin kun satoi rakeita. YÖH! Onneksi pysyin lämpimänä haarahyppyjeni ansiosta.

No, omistaja kumminkin armahti mut elinkautiselta (yhdeltä tunnilta) kouluratsastusta ja mentiin myös esteitä. Menin kunnon rysäyksellä pari ekaa läpi, sitten leikin kengurua. Omistaja karjui epätoivoisena, ja ajattelin antaa vähän tasoitusta, joten hyppäsin sitten kunnollakin, kun kerta niin kova hinku oli.

Olin ihan litimärkä tunnin jälkeen, joten sain hienon loimen päälle ja pääsin karsinaan möhöilemään heinien ääreen. Se oli jo kivempaa.

- HIKKA

01.05.2008

- MAASTOILUA & KOULURATSASTUSHARJOITTELUA

Tänään oltiin omistajan kanssa vähän maastossa riehumassa. Ensin olin koko päivän tarhassa, vähän oli tylsää, kun Hali oli jossain näyttelyissä ja mä jouduin jäämään yksinäni kotiin! Ei sitten tullu siellä kauheena riehuttua, niin sitten laukkailin ja pukittelin oikein kunnolla maastossa illemmalla, kun omistaja ja Hali kotiutuivat. Ensin pääsin tarhasta talliin ja sain vähän ruokaa. Siinä välissä omistaja hoiti Halin ja kävi tuossa kotimökissään syömässä. Minä rouskuttelin sillä aikaa ison kasan heinää ja sulattelin sitten ruuat pienillä torkuilla.

Muutaman tunnin päästä sitten sain kunnon harjauksen ja pienen taistelun jälkeen satulan ja suitsetkin päälle. Mentiin tallipihalle, missä omistajatyyppi nousi selkään. Mentiin vähän verkkaa kentällä, harjoiteltiin vähän koulujuttuja. Plaah. Onneksi me ei kauaa siellä kentällä lojuttu, vaan lähdettiin kohti maastoa! Vapun kunniaksi päätin pelätä yhtä pusikkoa ja vedin kunnon pukkisarjan sen kohdalla. Kotiinpäin tullessa oli jo kiire iltakauroille, joten kirmasin loppumatkan täyttä laukkaa, minkä jaloistani pääsin. Pidätteitä en jaksanut kovin huomioida. Siitähän sitten seurasi rangaistus: jouduin taas kentälle hetkeksi.

Ratsastuksen jälkeen oli karsea hiki, kun olin käyttänyt niin paljon energiaa hösläykseen ja aurinkokin paistoi ihan kunnolla. Pääsin sitten nopeaan huuhteluun pihalla, jonka jälkeen talliin mutustelemaan iltaruokia. Mitähän jäynää huomiselle keksisi?

- HIKKA

> Shackle Hiccup

> Suku

> Jälkeläiset

> Kilpailut ja menestys

Päiväkirja

14.6.2009

6.6.2009

12.12.2008

20.08.2008

12.05.2008

01.05.2008

> Kuulumiset

> Kuvagalleria